Koska en aloittanut blogini kirjoittamista heti, kun elämässäni alkoi tapahtua, on kirjoitettava takautuvasti. Reilut puoli vuotta elelin melko kiltin tytön elämää, opiskelin, surin päättynyttä suhdettani ja välillä kävin viihteellä. Maaliskuussa sitten eksyin chattiin, muutamia kertoja, ja nuo kerrat olisi saanut jäädä tapahtumatta, näin jälkikäteen ajatellen. Olisin välttynyt monelta surulta, tosin myös monelta ilon hetkeltä jolloin sydän oli pakahtua onnesta.

Yhtenä iltapäivänä kuitenkin juttelin siis chatissa oikein mukavan tuntuisen miehen kanssa. Siis äärimmäisen mukavan, jonka kanssa meillä tuntui olevan to-del-la paljon yhteistä. Ja sitäpaitsi hän ei lukeutunut niihin ääliöihin, joita chatissa usein tapaa. Ensimmäiset kysymykset eivät olleet Mist oot? Ikäs? Ootko sinkku? Mitat? Itseasiassa puhuimme aivan kaikesta muusta. Siirryimme messengeriin, ja siellä juttelimme monena iltana ennen kuin edes selvisi että kumpikaan meistä ei seurustele. Jonkun pitkän yön jälkeen jonka olimme jutelleet, tämä ihanalta tuntuva mies ehdotti tapaamista. Ja lupasin. Näkisimme seuraavana iltana.

Tapaaminen tuli, kävellessäni kahvilaan mietin kyllä että mitäs helvettiä tässä oikein ollaan tekemässä, mutta toisaalta, ei kyllä ihan hirveästi jännittänyt kuitenkaan. Juttu luisti, kuinkas muuten kun se oli luistanut jo monta päivää etukäteenkin. Kävimme elokuvissa (vaikka sinne ei saisi ensitreffeillä mennäkään) ja sieltä jatkoimme luokseni iltaa istumaan. Aika kului niin nopeasti ettemme huomanneet että bussit olivat lakanneet jo kulkemasta, ja hän siis jäi luokseni yöksi. Ja siitä se sitten alkoi, vajaa viisi kuukautta kestänyt epätoivon ja onnen aika.
Tarina jatkuu myöhemmin...